Esteistä kouluun

Taas alkaa olla yksi viikko pulkassa. Loppuviikon treenit osoittivat jälleen, kuinka tärkeää ratsastuksessa on oma kehonhallinta, mutta myös mielen hallinta. Aina ei suju eikä aina voi onnistua, mutta aina voi kuitenkin toimia niin kuin kuuluu eli hevosta ajatellen. Liian usein näkee, kuinka ratsastaja suuttuu hevoselle, kun tehtävät ei ota onnistuakseen. Tällainen toiminta ei kyllä mitenkään vastaa hyviä hevosmiestaitoja. Ratsastajan velvollisuus on aina varmistaa se, että hevosella on hyvä olla, eikä mielestäni rankaiseminen ole oikea tapa korjata ongelmia. Ongelmat korjataan pitkällä pinnalla, monien tuntien aikana, ei yhdellä ympyrällä. Itselläni on tapana tehdä harjoituksia eri vaikeusasteilla. Esimerkiksi sulkutaivutuksissa, Nallelle vaikeampi suunta on vasen. Tällöin teen vasemmalle sulkutaivutuksia pienissä pätkissä eri jyrkkyyksillä. Loiva, onnistunut sulku on paljon parempi kokemus hevoselle kuin epäonnistunut jyrkkä sulku. Jo yksikin onnistunut sulku on parempi, kuin kymmenen epäonnistunutta. Heti kun Nalle onnistuu jossain vaikeassa harjoituksessa, kehun ja helpotan tehtävää. Tällöin hevonen saa taas muutaman kerran tulla harjoituksen omalla mukavuusalueellaan, positiivisella mielellä. Helpompien kertojen jälkeen voin taas hieman vaikeuttaa ja tulla vaikka vain yhden kerran harjoituksen niin, että rikotaan mukavuusaluetta. Jos harjoitus ei onnistu, on töitä tehtävä helpommalla tasolla, jotta hevonen JA RATSASTAJA ovat molemmat valmiita vaikeampaan harjoitukseen. Hiljaa hyvä tulee! :)

 Ja takaisin aiheeseen eli loppuviikkoon... Torstaina ratsastin molemmat pojat kentällä. Nalle oli suoraan sanottuna ihan kamala! En saanut siihen mitään tuntumaa eikä mikään sujunut yhtään. Nallella oli mörköjä ja muutenkin sellainen päivä, ettei mikään kiinnostanut. Päätin sitten, etten yritäkkään enempää, sillä tällaisina päivinä kaikille tulee vain paha mieli, jos jankkaa ja jankkaa. Siispä käveltiin tosi pitkät loppukäynnit olemattomien treenien jälkeen. Nalle oli itseensä hyvin tyytyväinen päästessään takaisin talliin ruokailemaan, mutta täytyy myöntää että omassa päässäni kiehui. Täytyy vain aina muistaa se, kuinka kaikilla on joskus huonojakin päiviä ja kuinka hyvin meillä useimmiten menee. :)
Pommi puolestaan oli torstainakin itse Herra Täydellinen. Se hevonen on vaan sitä jotain. Pommilla on aina niin positiivinen asenne ihan kaikkeen, eikä se ikinä mutrista huulta yhdellekkään harjoitukselle oli päivä mikä tahansa.
Torstaina urheilin myös taas Jumbon kanssa, joka on neljä vuotiaaksi kääntynyt suomenhevosruuna. Jumbo on todella lahjakas ja hieno hevonen, jonka kanssa treenailen vielä ihan perus perus juttuja. Jumbo on niin kookas, että on ollut vähän työtä jalkojen ja kääntymisen kanssa, mutta joka kerta huomaa kuinka poika on vaan parempi ja parempi. Junnusta voi tulla vaikka mitä <3

Perjantaina olikin vain Nalle-päivä. Mentiin sään takia maneesissa ja aloitin koko tunnin ihan nollasta. En asettanut mitään vaatimuksia tai tavoitteita, mitään harjoitusta tai yritystä. Ottaessani ohjat tuntumalle, koitin vain tunnustella miltä Nalle tuntui. Oli ihana huomata, että Nalle oli parempi kuin edellispäivänä. Saatiin pieniä pätkiäkin, jolloin huomasi, että kyllä se Nalle siellä jossain on, kun koko tämän viikon kylässä on ollut Nallen kaveri nimeltä En-Tahdo.
Lauantaina Nallella oli vapaapäivä, sillä menin itse katselemaan koulukisoja. Sunnuntaina puolestaan osallistuttiin taas Iia Tabermannin kouluvalmennukseen. Vapaapäivän jäljiltä ei oltu ihan parhaimmassa iskussa, mutta yllättävän rauhallinen herra malttoi olla. Valmennus tuli enemmän kuin tarpeeseen, sillä sain huomata käsissäni yhden hyvin suuren virheen: vasen käteni siirtyy helposti oikealle ja ns. kiilaa Nallen kaulaa. Tämän huomattuani sain myös huomata, kuinka vaikeaa tätä virhettä oli korjata. Jälleen kerran lisää harjoiteltavaa entisten puutteiden joukkoon.
Videolla muutama pätkä ihan alkutunnista, jolloin harjoiteltiin "vetelää" ravia ja laukaa. Tarkoitus siis oli mennä melko mummo-askellusta, mikä ei meiltä kyllä oikein onnistunut Nallen energisyyden vuoksi. Alun harjoitusten jälkeen, kun hevoset oli saatu odottamaan ja reagoimaan rauhallisesti, siirryttiin harjoittelemaan vastalaukkoja sekä ravi- ja laukkapohkeenväistöjä. Näissä Nalle oli jo parempi, mutta vasempaan laukkaan en taaskaan löytänyt oikeastaan minkäänlaista poljentaa tai kumipallomaisuutta.

Kuvia fiiliksistä valmennuksen jälkeen, no words needed :D

 

Nalle tiivisti tämän viikon yhteen ilmeeseen :D

Ens viikolla ei voi kuin parantaa

Vaikka tämä viikko olikin aika lailla fiasko mun ja Nallen osalta, odotan ensi viikon treenejä jo oikein kovasti, sillä nyt mulle tuli taas niin suuri motivaatio! Me osataan Nallen kanssa tosi paljon ja hyvin kaikkea, nyt vaan suunta ylöspäin. Pommin kanssa pyritään jatkamaan tämän viikon fiiliksillä: herkkä ja kuuliainen ja Jumbon kanssa opetellaan lisää isojen ratsujen juttuja. Kultaisia poikia <3